MESSARI

Teksti: (c) Pasi Kivioja 

Keravalla pidettiin 12.7.-11.8.1974 maamme kolmannet valtakunnalliset asuntomessut. Näyttelyalueelle rakennettiin 159 asuntoa, joista 38:aan oli mahdollista tutustua. Osuuskunta Asuntomessut odotti 150000:ta vierasta. Kävijöitä oli lopulta 170000.

Tuohon aikaa media seurasi asuntomessuja hyvin tarkkaan. Toki palstatilan kannalta merkitystä oli silläkin, että messut pidettiin pääkaupunkiseudulla.

Tutustu alueen historiaan alla Messarin ainutlaatuisessa kuvagalleriassa. Kuvien copyright Keravan museo (ilmakuvat ja rakennusaikaiset kuvat), Erkki Laitila / Helsingin Sanomat (rakennus- ja messukuvat), Pentti Pekkala / Ilta-Sanomat (hieman ennen messuja otetut kuvat), Antero Aaltonen (messualueen lapset) sekä Timo Laaksonen ja Timo Hämäläinen / Helsingin Sanomat (messukuvat). Kuvat ovat esillä tekijänoikeuksien haltijoiden luvalla.

Tunnistatko kuvissa näkyviä henkilöitä? Onko sinulla muistoja tai kertomuksia näihin kuviin, paikkoihin tai muuten asuntomessuihin liittyen? Onko hallussasi messuista kertovia vanhoja kuvia tai lehtileikkeitä? Kommentoi klikkaamalla kuvien alta löytyvää comments (kommentit)-linkkiä!

Rakennusvaihe

Vuonna 1972 uutisoitiin (HS 31.10.1972), että Keravan asuntonäyttelyn tavoitteena on todistaa suunniteltujen pientalojen rakentaminen ohjaamatonta kerrostalotuotantoa halvemmaksi. Kaupunginarkkitehti Heikki Komokallion mukaan järkevä kunnallistekninen suunnittelu, ryhmärakentaminen ja pienet tontit ovat ainoa keino lisätä ihmisten toivomia pientaloasuntoja. Talon halpuus ei yksinään johda pientalotuotannon kasvuun, vaan myös maankäytön ja kunnallistekniikan on oltava tehokasta, artikkelissa sanottiin. 

Keravan näyttelytalot suunniteltiin keskimäärin 300 neliömetrin tonteille. Isojen tonttien toivominen oli Komokallion mielestä asutuspolitiikan ympyröissä elämistä. Arkkitehdin mukaan suuri tontti ei ollut oikea tapa eristää naapureita toisistaan ja luoda yksilöllinen ja suojaisa sisäpiha. Taloudellisempaa oli pyrkiä pienempään tonttikokoon ja luoda tarvittava suoja korkeiden aitojen avulla.

Helsingin Sanomat uutisoi (19.8.1973), että Keravan asuntomessualueelle on saatu viitisenkymmentä näyttelytarjousta noin kolmeltakymmeneltä urakoitsijalta. Keravan Kotikumpu-niminen messualue on suuruudeltaan kahdeksan hehtaaria, ja se on jaettu kolmeen lohkoon. Ns. kokonaisvastuualueen rakentaa yksi urakoitsija. Kokonaisvastuualueella pyritään hankkimaan kokemuksia sarjatuotannosta. Messualueen toinen lohko rakennetaan kaupungin suunnittelemien tyyppipiirustusten mukaan, ja rakentajia on useita. Yksittäistaloalueelle tulee urakoitsijoiden itse suunnittelemia taloja. 

Tarjouskilpailun voitti työryhmä Helsingin asuntokeskuskunta Haka – Enso Gutzeit Oy – Perusyhtymä Oy. Valintatoimikuntaan kuului asuntomessujen ja Keravan kaupungin lisäksi asiantuntijoita asuntohallituksesta. Toimikunnan puheenjohtaja oli arkkitehti Pentti Petäjä. Arvosteluperusteissa hinnan painotus oli 60 prosenttia ja laadun osuus 40 prosenttia (HS 30.8.1973).

HS haastatteli asuntomessujen toimitusjohtajaa Matti Hurmetta (14.6.1974), jonka mukaan asuntomessutalojen neliöhinta jää alle 1200 markan tiukkojen hintasäännösten ansiosta. Kaikki talot oli myyty, ja ensimmäisissä jo asuttiinkin. Keravan kaupunginjohtaja Yrjö Ahomaa odotti alueelle 200000:ta messuvierasta.

Hurmeen mukaan Keravalle valittiin kaikki talotyypit ja rakentajat aikaisemmasta poiketen kiinteiden urakkatarjousten perusteella. Suunnittelijoille ja tuottajille annettiin asuntomessutoimikunnan hyväksymä suunnitteluohje tarjousten tekemistä varten. Näin pyrittiin saamaan suunnitelmat keskenään vertailukelpoisiksi ja saamaan alueen rakentamiselle yhteinen laatutaso.

”Perunamaata varten ei tontti riitä, mutta kullakin on asunnon lisänä piha. Keravalla tontit ovat alle 500 neliötä, keskimäärin 300”, Matti Hurme luonnehti messutontteja.

Hetki ennen avajaisia

Kaksi päivää ennen messujen avajaisia Helsingin Sanomat kertoi, kuinka rakenteelliset työt jatkuvat alueella yötä myöten ja pihoilla liikkuu väsyneitä hartiapankkilaisia (HS 10.7.1974). Lehden mukaan rakentamattomaan maahan sijoitettu raha poikii asuntomessualueella: pellosta, josta puolitoista vuotta sitten maksettiin neljä markkaa neliöltä, peritään nyt 30 markkaa neliöltä. Keravan kaupunki hankki messualueen Alikeravalta, Jaakkolasta, missä sillä oli maita jo ennestään. Lisäalueita saatiin Nokia Oy:n kanssa tehdyllä laajalla aluevaihdolla ja ostamalla Heinosen perikunnalta. Näin saaduista maista muodostui seitsemän hehtaarin messualue.

Samana päivänä Ilta-Sanomat kertoi, että harjakatto on taas tulossa muotiin (IS 10.7.1974). Lehden mukaan Keravan asuntomessutaloista huomattava osa on jo harjakattoisia, kun taas edellisillä messuilla Kangasalalla oli vain muutama esimerkki tästä rakennustyypistä. Artikkelissa tarkasteltiin messutaloja ”emännän silmällä”. Kirjoittaja arveli suunnittelijoiden olleen enimmäkseen miehiä, sillä ”ratkaisuiltaan muuten mallikelpoisen ja viihtyisän huoneiston komerottomuus on saanut emännän epätoivoon”. Puutalon nro 11 (ks. messukartta) säilytystiloille emäntä antoi arvosanan hyvä. Enso-rivitalo nro 11 oli kohtuullinen, samoin Haka-Enso Gutzeitin rivitalo nro 31. Tupa-Tuotteen rivitalossa nro 39 komerot oli keskitetty kaikki eteistilaan, eikä makuuhuoneessa ollut komeron komeroa. ”Pitäisikö lyödä naula seinään ja ripustaa aamutakki siihen?” emäntä kysyi.

”Laavussa on kolme kerrosta, ylin ei enää täytä normeja huonekorkeuden osalta. Talo henkii tunnelmaa, mutta on lapselle, vanhukselle ja humalaiselle turvaton”, kuvailtiin yhtä asuntoa seuraavan päivän lehdessä (HS 11.7.1974). Näyttelypihojen harvinaisen hyviä leikkivälineitä kehuttiin lasten käyttäneen jo kauan. Alueen pienien tonttien todettiin merkitsevän halpaa kunnallistekniikkaa ja kohtuullisia tonttikuluja. ”Haka menee konkurssiin ja voi mennä vielä Enso-Gutzeitikin, jos vielä joudutaan näin halpoja taloja tekemään”, valitti rakennuttaja Helsingin Hakan pääjohtaja Antti Pelkola. No, Hakahan meni sitten nurin 1994. Konkurssi oli Suomen suurin.

Asuntomessut 12.7.-11.8.1974

Asuntomessujen avajaisissa 12.7. esiintyivät Keravan työväenyhdistyksen soittokunta, Osmo Heleniuksen Keravan laulupelimannit, Juhani Joutsenniemen ja Juha Metsälän Rehtorin sottiisi (HS 13.7.1974). Messuopas oli ”selkeä, mutta se maksoi 4 mk”. Messualueella oli messujen ajan yleisöpuhelimia, liikepankin konttori, ensiapuasema, löytötavaratoimisto, yleisökäymälöitä ja B-oikeuksin varustettu anniskeluravintola. HS:ssä opastettiin, että palvelupisteiden merkinnöissä kaksi ihmistä, mies ja nainen=vessa, kuuloke=yleisöpuhelin, kovaääninen=messuradio, musta käsi jossa valkoinen kääre=ensiapuasema ja sateenvarjo=löytötavaratoimsito. HS:n asuntotoimittaja antoi parhaat pisteet asuttavuudesta Koitere 100 -talolle (talo nro 10). Se sai 4,16/5 pistettä. Lämpötaloudeltaan talo kuului hyvään keskiluokkaan. Sitä kehuttiin vielä avaran tuntuiseksi, vaikka tarjosikin myös hyvät eristäytymisen mahdollisuudet.

Diplomi-insinööri Jaakko Tuttujewin suunnitteleman omakotitalo Ilopuro 77:n (talo nro 4) kehuttiin olevan keskitasoa selvästi parempaa asuntosuunnittelua (HS 23.7.1974). Asuttavuudesta se sai pisteitä 3,74/5.

IS (27.7.1974) kertoi ”toiminnallisesta hirviöstä, joka esittäytyy nyt Keravan asuntomessuilla: vessanpönttö, joka sijaitsee saunan pesuhuoneessa”. Kirjoituksessa hämmästeltiin, miten käy, kun talonomistaja Nieminen kutsuu kylään viisi pariskuntaa, jotka ryhtyvät saunomaan ja nautiskelemaan saunakaljoja. ”Otetaanko miehet välillä saunasta pois, että naiset saavat käydä vessassa? Vai pannaanko miehet ottamaan ennätyslöylyjä sillä välin, kun naiset vuorotellen vierailevat pesuhuoneessa?”

Enson minitalon todettiin olevan yhden ruokakunnan talo (HS 30.7.1974). ”Se ei juuri suosi vieraita ja huoneen vuokraaminen ulkopuoliselle on käytännössä mahdotonta melkoisesti häiritsemättä ja häiriintymättä. Kuitenkin yhden huoneen vuokraaminen saattaa olla ratkaiseva kynnys, joka auttaa kantamaan kalliin hinnan vaatiman ankaran velkataakan”, lehdessä kirjoitettiin. Näyttelyasunnon toimitushinta ilman tonttikustannuksia ja liityntöjä oli messuaikana Helsingin seudulla 111300 markkaa (18700 euroa) eli 1400 markkaa (235 euroa) neliöltä. Talon koneellista ilmastointia pidettiin ennenkuulumattomana. ”Kun ennen vanhaan hyvään aikaan tarvittiin raitista ilmaa, avattiin ikkuna. Ja ilma kiersi itsestään”.

Kiihkeää jälkikirjoittelua 

Jos vertaa vuoden 1974 asuntomessukirjoittelua 2000-luvun vastaavaan, ainakin kaksi selkeää eroa on havaittavissa. Ensinnäkin messujuttujen ja niitä julkaisevien tiedotusvälineiden määrä on kasvanut huimaavasti. Enää ei sellaista lehteä ja tv-kanavaa olekaan, joka ei tekisi asuntomessuista massiivista erikoissivustoa tai -ohjelmaa. Toinen muutos on se, että kriittinen kirjoittelu on vähentynyt tai sitten se hukkuu myönteisten asuntomessujuttujen massaan. Eikä kyse voi olla pelkästään siitä, etteikö uusillakin messualueilla tehtäisi virheitä.

Keravan messujen avauduttua HS:ssa (15.7.1974) kyseltiin, tarvitaanko asuntomessuja ollenkaan. ”Keravan liepeille on nyt tänä kesänä syntynyt ennennäkemätön rakennuttajien Disneyland. (–) On laavua, bungalowia, harja- ja tasakattoa rintarinnan. Lisäksi kaikissa ulkolateksin sävyissä helottaen”, kirjoituksessa todettiin ja moitittiin asuntojen joustavuutta, jatkettavuutta ja muunneltavuutta.

Oululaisarkkitehdit Kimmo Lehtinen ja Pekka Martikainen arvostelivat kovin sanoin (HS 19.7.1974) Keravan messualuetta ”kansalliseksi häpeäpilkuksi, joka ei ole ilo silmälle eikä tuleville asukkaille”. Arkkitehtejä närästi se, että asuntomessuista oli heidän mielestään tullut markkinapaikka, jonne jokaisen valtakunnassa rakennusmateriaalia valmistavan oli päästävä mukaan. Lopputuloksena kermavaahto sotkettiin läskisoosiin.

 ”Kuka on todistanut, että harjakatto soveltuu tasakattoa paremmin suomalaiseen maisemaan tai että tiilitalossa asuu puutalossa asuvia tyytyväisempi perhe?” arkkitehdit kyselivät ja moittivat myös ylimitoitettua kalustusta: ”80000 markan talossa voi olla olohuoneessa jopa 8000 markan kalusteet”. Talojen ulkonäkökään ei ollut herrojen mieleen. ”Mitä halvempi talo, sitä rumempi ja näitä rumia näyttää riittävän”, Pekka Martikainen haukkui. ”Odotettavissa on ikävän näköisiä ja yksilöllisiin tarpeisiin soveltumattomia slummeja”.

Keravan asuntomessuilla kulminoitui jo muutaman vuoden jatkunut tasa- ja taitekattojen välinen taistelu. Tasakattojen kannattajien kerrottiin vihaavan Jäspilänpihan jyrkkiä kattoja sydämensä pohjasta (HS 14.7.1974). Heidän mielestään katon olemassaoloa ei saa liioitella. Suomen rakennustaiteen museon intendentti Kyösti Ålander totesi tasakaton kuuluvan kaikkeen moderniin arkkitehtuuriin. ”Minä en usko harjakaton tulevaisuuteen, se on muoti”, Ålander ennusti.

Lahelan ja Kangasalan vanhojen asuntomessualueiden asukkaat lähettivät terveisiä Keravan messualueelle elokuun puolivälissä muuttaville: älkää luottako rakennuttajien suullisiin lupauksiin vaan sopikaa kaikki kirjallisesti ja luokaa heti alkuun voimakas me-henki – se vaikuttaa ratkaisevasti viihtyvyyteen (IS 18.7.1974).

VVO:n arava-vuokra-asunnoissa Nissilänpihalla virisi asukkaiden sähkönmaksulakko asuntomessujen jälkeen (IS 28.10.1974). Vuokralaiset, 26 perhettä, kieltäytyivät maksamasta sähkölämmityslaskuja, jotka nostivat kuukausivuokraa 300-400 markalla. He olivat otaksuneet lämmityksen sisältyvän sovittuun vuokraan. ”Hakemuksissa ei mainittu mitään sähkölämmityksestä eikä myöskään kirjeessä, jonka saimme, kun olimme tulleet hyväksytyiksi. (–) Ensimmäisen kerran sähkölämmityksestä puhuttiin allekirjoituksen jälkeen, silloinkin vain ohimennen. Kuka silloin saattoi sanoa, ettei muutakaan tänne asumaan?” valitti yleisönosastossa nimimerkki Pienituloinen vuokralainen (HS 7.11.1974). Keravan asukasyhdistys vetosi asiassa eduskuntaan asti, kun neuvottelut VVO:n kanssa jäivät tuloksettomiksi. Asuntohallituksen kanta oli, että vuokraan pitää sisältyä myös lämmityskulut. Kiista päättyi lopulta eräänlaiseen kompromissiratkaisuun, jossa enimmät tappiot jäivät VVO:n nieltäviksi (HS 27.3.1975).